Yksinteoin

 

yksint

“En halua tehdä näytelmiä näytelmien joukkoon tai elokuvia elokuvien joukkoon, vaan jotain ainutlaatuista”, Jussi Parviainen sanoo puhelimitse. Hän on juuri ilmoittanut saapuvansa vieraaksi dokumentin Yksinteoin (1990) esitykseen.

Uutta näyttämöteosta harjoittelevan teatterin- ja elokuvantekijän vierailu merkitsee, että keskiviikon 2.4. Orionin tapahtumassa ei kuulla ainoastaan vuoden 1990 Parviaista, vaan myös vuoden 2014 Parviaista.

Jos vangitseva yhden miehen show kiinnostaa, kannattaa hankkia liput etukäteen, sillä et ole yksin.

Helsinki on odottanut toistakymmentä vuotta Pekka Lehdon ohjaamaa elokuvaa, jonka DocPoint-festivaali aikoi esittää vuoden 2011 Lehto-sarjassa mutta perui viime tipassa. Yksinteoin on edelleen listattu ohjelmistoon, Aho-Soldan-palkitun ohjaajan retrospektiivin osana. Esitysaikaa ei kuitenkaan mainita eikä esitystä kuulunut.

Näkemättä jääminen ja kotitallenteiden puuttuminen kuuluvat kiinteästi Parviaisen ja Lehdon elokuvan muutenkin uteliaisuutta herättävään profiiliin. Kulttielokuvia yömyöhään esittävä Night Visions -festivaali kaavaili hulluuden ja selväjärkisyyden rajalla liikkuvan eromonologin esittämistä toisen Parviaisklassikon, Harmagedonin (1986), yhteydessä syksyn 2010 Maximum Halloween -tapahtumassa. Festivaali joutui luopumaan leikistä Lehdon vastustettua ajatusta.

Toistuvien hyllytysten takana on omistus- ja esitysoikeuksiin liittyviä sotkuja, kolmiodraaman eri osapuolten yksityisyyden loukkaamista koskevia kiistoja, Lehdon ja Parviaisen erimielisyyttä siitä, kenen saavutus Yksinteoin oikein on, yleistä arkaluontoisuutta.

Yleisön ja taideteoksen väliin kasvaneiden esteiden ja ristiriitojen määrä vaikuttaa lähes lamaannuttavalta, mutta niiden ylittäminen ei sittenkään ole ihan mahdotonta. Keväällä 2011 Yksinteoin nähtiin Turun Suomalaisen elokuvan festivaalilla.

Ensi viikolla se esitetään Orionissa ellei tapahdu ihmeitä, jotka vahvistaisivat legendaa kirotusta elokuvasta.

yksint

 

KUTEN PARVIAINEN SANOISI, Yksinteoin ei ole “elokuva elokuvien joukossa” vaan omanlaisensa tapaus, jota ihaillaan tai inhotaan väkevästi.

Kannattajien leiriin kuuluu Matti Apunen, joka antoi Aamulehden toimittajana elokuvalle täydet viisi tähteä vuonna 1990.

Suomen Kuvalehden elokuvabloggaaja Kalle Kinnunen totesi syksyn 2011 jutussaan, että Yksinteoin on “kaikkien aikojen parhaita kotimaisia elokuvia, todennäköisesti ainakin väkevin” ja kaipasi sitä laajempaan jakeluun.

Teksti liittyy Parviaisen myöhempää eroprosessia ja vaikeuksia kuvanneeseen Yksinteoin kaksi -projektiin, samoin kuin kulttuuritoimittaja Tero Karjalaisen vuonna 2010 Keskisuomalaisessa ilmestynyt kolumni.

Emme vielä tiedä, tuleeko ensi vuonna valmistuvasta elokuvasta hyvä, mutta jos minun pitää nimetä paras näkemäni elokuva, vastaukseni on ykkösosa, Yksinteoin“, kolumnissa kerrotaan.

Myös Karjalainen korosti Yksinteoin-elokuvan harvinaisuutta ja toisaalta sitä, että kyseessä ei ole “joku saatanan tryffeli, joka on paremman väen mielestä herkkua, koska kukaan ole sitä syönyt“.

Lehdon ja Parviaisen elokuvaa ei olisi missään tapauksessa voitu tehdä Ruotsissa, Karjalainen uskoi.

YKSINTEOIN OLI PEKKA LEHDON ensimmäinen elokuva Pirjo Honkasalon kanssa tekemiensä yhteisohjausten kauden jälkeen. Näistä Stranger Than Fiction -sarjassa esitetään uusnatsitutkielma Vaaran merkki (1978) tänään 29.3.2014.

Parviainen korostaa keksineensä itse Yksinteoin-monologinsa ja toteaa elokuvasta, että “eiköhän jokainen näe, kuka sen on oikeasti tehnyt”. Hän ei halua kokonaisuudesta kaikkea kunniaa, vaan kehuu Kari Sohlbergin kuvausta intensiiviseksi ja Olli Soinion leikkausta hyväksi.

Myös Parviaisen itsensä ohjaamasta Yksinteoin kahdesta (2011) tuli rönsyilevällä ja päiväkirjamaisella tavallaan puhutteleva kokonaisuus, jossa on vahvat hetkensä.

Rehellisen yksipuolisella yksityisasioiden käsittelyllä oli kuitenkin taas hintansa.

Shockpoint Orionin saamien tietojen mukaan elokuvateatterit kieltäytyivät koskemasta oikeilla nimillä ihmisistä puhuvaan teokseen “eettisistä ja moraalisista syistä”. Ensi-ilta syksyn 2011 Rakkautta & anarkiaa -festivaalilla on jäänyt toistaiseksi ainoaksi julkiseksi esitykseksi.

Jatko-osaa vuosikaudet valmistellut Parviainen purki turhauttavaa pettymystä haukkumalla värikkäässä blogissaan tuotantoportaan edustajia, Jörn Donneria ja Bufo Filmsin päälliköitä. Samassa yhteydessä Parviainen tiedotti, että Donnerin roolihahmon “Pertin” erektio elokuvassa Naisenkuvia (1970) on pahvia.

yksin1

YKSINTEOIN KAHDEN RAHOITUSTA oli järjestämässä myös vuodenvaihteessa eläkkeelle jäänyt Jorma Sairanen. MTV3:n ja muutamien muidenkin kanavien ohjelmajohtajana Sairanen näytti sadoille kotimaisille elokuvahankkeille vihreää tai punaista valoa tv-esitysoikeuksien ostajan ominaisuudessa.

Sairanen hankki 1990-luvulla MTV:lle ensimmäisen Yksinteoin-elokuvan oikeudet ja vielä vuonna 2013 ne saattoivat olla osittain hänen takanaan. Stranger Than Fiction -esityssarjan esivalmisteluvaiheessa Kansallinen audiovisuaalinen instituutti kysyi ohjelmajohtajan kantaa Yksinteoin-esitykseen.

“Mä sanoin, että esittäkää vaan”, Sairanen kertoi Mr Shockpointin tekemän haastattelun yhteydessä marraskuussa 2013 ja tunnustautui pitkän linjan Yksinteoin-faniksi. “Se on erittäin hyvä elokuva ja myöskin terapeuttinen.”

“Meillä oli yhdessä vaiheessa kundiporukka, joka kokoontui katsomaan Yksinteoin ykköstä kun kaikilla meni vähän huonosti”, Sairanen muisteli.

“Se on niin puhdistavaa kun se paasaa siellä 80 minuuttia itsekseen. Meni niin huonosti, että kaikki ajatteli, että huh, meillä menee vähän paremmin kuitenkin. Se (Yksinteoin) on musta hypnoottinen. Kakkososakaan ei ole huono, mutta ei ihan yhtä hyvä kuin ykkönen, joka on leffamaisempi ja rytmi on parempi.”

Myös toisessa osassa on Sairasen mielestä “helvetin hyviä” kohtia. “Ei hävetä, että se on tehty.”

Esitetäänkö jatko-osaa ikinä valtakunnan verkossa?

“Se on jemmassa tuolla vielä. Se koituu kustannukseksi kun se esitetään ja se on ollut toistaiseksi vähän liian kallis esittää, mutta kyllä se vielä tulee.”

jussi_nmt

MONET SUOSION HOUKUTTELEMAT kaverit ja kannattajat ovat hävinneet Parviaisen ympäriltä vaikeina aikoina. Jorma Sairanen ei kuulu heihin.

“Ollaan edelleen Jussin kanssa yhteyksissä. Ehkä traaginen on liian vahva sana, mutta epäonnista koko tv-alalle on kahden jätkän droppaaminen, joista toinen on Parviainen ja toinen on Simo Rantalainen.”

“Kummallakin olisi ollut hirveän paljon annettavaa tälle alalle, mutta syystä tai toisesta – saavat ehkä eniten syyttää itseään – kumpikin tipahti alalta. Se on aika ikävää ja mulla on suuri kunnioitus kumpaakin kohtaan.”

Lauri Lehtinen

Vaaran merkki Orionissa lauantaina 29.3. klo 21:10, Yksinteoin keskiviikkona 2.4.2014 klo 21:00.

Advertisements

Miksi Manson on out ja Siitoin in

Elokuvafestivaalien ja -sarjojen kokoaminen on aina paljon sattumanvaraisempi prosessi kuin järjestäjien viralliset tiedotteet kertovat. Kaikki haussa ja harkinnassa olleet nimikkeet eivät päädy lopulliseen ohjelmistoon. Milloin minkäkin elokuvan mukanaolo tai pois putoaminen voi vaikuttaa ratkaisevasti koko hoidon luonteeseen ja teemoihin.

Jossain Norjan elokuva-arkistossa on kasa filmikeloja, joihin on merkitty “Charles Manson”. Mistä elokuvasta on kysymys? Vuosi sitten norjalaisetkaan eivät sitä tienneet. Orionin Stranger Than Fiction -dokumenttisarjaa suunnitellessamme pidimme mahdollisina, että kyseessä olisi Laurence Merrickin dokumentti Manson (1972), joka sisältää ainutlaatuisia haastatteluja kulttijohtajan opetuslapsilta ja Charles Mansonilta itseltään.

manson

Kehutun elokuvan status on ollut alusta asti jännittävän kaksijakoinen: valmistuttuaan se oli esityskiellossa Kaliforniassa ja muutamissa Yhdysvaltain kaupungeissa, mutta kilpaili samoihin aikoihin parhaan dokumenttielokuvan Oscarista!

Ohjaaja Merrickin surmaaminen epäselvissä olosuhteissa vuonna 1977 on vahvistanut sekä dokumentin että päähenkilön pelottavaa mainetta, vaikka rikos ei välttämättä liity kumpaankaan.

Selvää Stranger Than Fiction -ainesta eikä vähiten siksi, että Manson on mukana kuvassa myös sarjan tehokkaassa true crime -vahvistuksessa Tappava totuus (The Killing of America, 1982) sarjamurhaajien ja satunnaisten rikollisten joukossa.

Mutta mistäpä Mansonin löytäisi arkistonäytöstä varten – ainakaan Pohjoismaissa sitä ei liene virallisesti levitetty. Kuitenkin Norjan elokuvatarkastamon tietokannasta selviää, että Merrickin tutkielmaa yritettiin vuonna 1975 tuoda teattereihin, mutta paikallinen tarkastamo määräsi sen täyskieltoon.

Pohjoismaiden arkistoista löytyy muutamia kiellettyjä elokuvia, kuten Enzo G. Castellarin Inglorious Bastards, joka on muutamia kertoja nähty Orionissa Norjan arkistosta lainattuna priimakuntoisena kopiona. Olisiko Norjan arkiston “Charles Manson” samanlainen tapaus?

Syksyllä 2013 salaperäisiä filmikeloja ympäröineet toiveet olivat korkealla. Niiden sisältöä koskeva tiedustelu lähti Norjaan ja vastausta odotellessa Orionin ohjelmavihkon Stranger Than Fiction -esittelytekstin alustavaan versioon kirjoitettiin lyhyt luonnehdinta Merrickin teoksesta.

Pian sen jälkeen Oslosta kuitenkin kerrottiin, että “Charles Manson” ei ole Manson vaan saman tapahtumaketjun draamaversio Helter Skelter, jolla oli parempi onni norjalaissensorien kanssa.

Ilmankin pärjätään, mutta jotain piti keksiä tilalle.

war g

VARHAISEN YDINPROPAGANDAN parhaita paloja kauhukomediana kierrättävä Atomic Café (1982) innoitti ottamaan mukaan Peter Watkinsin Sotaleikin (The War Game, 1965) viime hetken lisäyksenä. Elokuvat täydentävät toisiaan merkillisen osuvasti.

Dokumentti-Oscarilla palkittu Britanniaan suunnatun ydiniskun seurauksien kuvaus Sotaleikki ei tietenkään ole perinteisessä mielessä oikea dokumentti mutta ei pelkkää kuvitelmaakaan; kyseessä on tavallaan sukulaisteos Shockpoint-festivaalin lippulaivalle Hyvästi ihminen (Addio zio Tom, 1971), jota brittiläinen Monthly Film Bulletin -lehti väitti 1970-luvulla Watkinsin parodiaksi. Sotaleikki valmistui tv-tuotantona, mutta pyöri lähinnä valkokankailla, koska BBC hyllytti sen vuosikymmeniksi liian ahdistavana.

Sotaleikin lyhyehkö kesto jätti esityspaikalle lyhytelokuvan mentävän aukon. Pirjo Honkasalon ja Pekka Lehdon Vaaran merkki (1978) ei varoittele ydinaseista vaan uusfasismista, mutta pituus oli sopiva ja “kirotun elokuvan” maine juuri oikealla lailla mielenkiintoinen ja kiistanalainen.

Honkasalon ja Lehdon kuvaama valtakunnanjohtaja Pekka Siitoin päätyi samaan slottiin kuin Watkinsin teos, mutta kumpaakaan ei sarjassa esitettäisi, jos Manson olisi löytynyt Norjasta.

armoton k

Juuri suomeksi ilmestynyt John Andersonin kirja Armoton kauneus: Pirjo Honkasalon elokuvataide (Teos 2014) sisältää Vaaran merkille omistetun luvun. Siinä Honkasalo kertoo kiinnostuneensa Lehdon kanssa Siitoinin ryhmän elokuvaamisesta vasemmistohenkisen Kursiivi-kirjapainon räjäyttämisen jälkeen.

Uusnatseilla oli toimisto Kaskistenkadulla Siitoinin lemmikkieläinkaupan takahuoneessa. Sieltä sai ostaa asiaankuuluvia tarvikkeita, hakaristinauhoja, koppalakkeja ja lippuja, toiselta puolelta pupun- ja hamsterinruokaa. Esittäydyimme Ruotsissa asuviksi uusnatseiksi ja kysyimme kuvauslupaa. Siitoin kertoi, että heillä on Vehmaalla talo ja harjoitusleiri.

Vehmaalla Honkasalo ja Lehto kävivät “aateveljien” kanssa muun muassa saunassa:

Saunan jälkeen yksi heistä ryhtyi ennustamaan: Berliinin muuri murtuu ja Euroopan sirpiksi käyristynyt selkäranka suoristuu. Tämä oli 1978, jolloin kaikki vielä uskoivat Neuvostoliiton ikuisuuteen.

pekka

Pian selvisi, että Honkasalon esiintyminen ruotsalaisena natsina meni valtakunnanjohtajaan täydestä muulloinkin kuin valvetilassa.

Myöhemmin illalla Siitoin kertoi minulle unistaan. Hän kertoi nähneensä, miten hän ja minä ratsastamme valkoisella hevosella liekehtivällä kirkon alttarilla. Alkoi tuntua siltä, että oli aika häipyä.

Vaikka Honkasalon ja Lehdon taltiointeja käytettiin todistusaineistona Siitoinin vastaisessa oikeudenkäynnissä, kaikki viranomaiset eivät pitäneet materiaalia autenttisena:

Kaarinan poliisi kuulusteli meitä. Hän yritti väittää, että koko harjoitusleiri oli lavastettu meidän kamerallemme. Tunsin itseni Leni Riefenstahliksi. Myöhemmin kävi ilmi, että Kaarinan poliisilla oli vispilänkauppaa Siitoinin poikien kanssa. ”

Ennakkopalautteesta päätellen Vaaran merkki on Stranger Than Fictionin odotetuimpia elokuvia. Pöhinän keskellä on myös kysytty, nähdäänkö elokuva saksankielisellä kertojaäänellä varustettuna vai kokonaan suomeksi puhuttuna.

Suomenkielinen versio tuntuu olevan tätä nykyä harvinaisempi, mutta KAVI:n esitystoiminnasta vahvistetaan, että se on tällä kertaa luvassa.

Lauri Lehtinen

Atomic Café Orionissa 12. ja 15.3., Tappava totuus 19. ja 22.3., Sotaleikki + Vaaran merkki 26. ja 29.3.

Pirjo Honkasalon natsiaarre

Pirjo Honkasalon ja Pekka Lehdon haastattelu Filmihullussa 3/1980.

Pirjo Honkasalon ja Pekka Lehdon haastattelu Filmihullussa 3/1980.

Saatuaan Pirun silmän esittelytekstin valmiiksi ja keskiviikon esitystä (5.2. klo 21:00) odotellessaan Shockpoint Orion vietti aikaa Jussi-palkintogaalassa Helsingin Kaapelitehtaalla. Viihtyisä patsastelu sisälsi muutamia Stranger Than Fiction -projektin kannalta ilahduttavia tilanteita.

Elokuvantekijä ja elokuvavaikuttaja Jörn Donner palkittiin Betoni-Jussilla elämäntyöstään, jota 80-vuotias Jörkka kiitospuheessaan lupasi jatkaa. Dokumentti- ja raporttikonkarin osittain ohjaamat Mondo Teeno ja Perkele! Kuvia Suomesta voisivat hyvin olla Stranger Than Fictionissa, mutta ensimmäistä ei löydy ja jälkimmäisen Orion-esitykset vuonna 2013 ovat tarpeeksi tuoreessa muistissa. Jopa hillitty Yhdeksän tapaa lähestyä Helsinkiä sisältää alkuperäisiä mondoelokuvia muistuttavaa kertojaäänen käyttöä: eksentriset ja kovia kokeneet helsinkiläistyypit eivät ikinä itse puhu kameralle vaan tyylitelty, karun humoristinen selostus piirtää heistä pikamuotokuvat.

STF-komitean kotimaisiin kestosuosikkeihin kuuluvan Autobonuksen tekijä Mika Ronkainen korjasi parhaan dokumenttielokuvan Jussin ohjauksestaan Laulu koti-ikävästä. Pitää katsoa tämäkin joskus. Jokseenkin kummallisessa dokumenttivalikoimassa lähinnä faneja kiinnostava taidehanuristin muotokuva Soundbreaker oli selvinnyt esivalintaraadin seulasta finaaliin, toisin kuin Peter von Baghin Muisteja ja aika monet muut oikeasti kannatettavat esitykset.

Lievempänä pettymyksenä Allu Tuppurainen jäi vaille musiikki-Jussia Röllissä ja kultaisessa avaimessa kierrätetyistä kappaleistaan. Eräs Tuppuraisen röllipeikkolaulu (Usvametsän nainen) soi mieleenpainuvasti Stranger Than Fiction -elokuvassa Yksinteoin. Rölli ei ikinä oikein toimi elokuvamuodossa, mutta Tuppuraisen kredibiliteettiä nostavat roolit Visa Mäkisen persoonallisissa komedioissa – ja se, että näyttelijä on kehdannut seistä niiden takana eikä osallistunut ohjaajan vähättelyyn julkisuudessa.

Stranger Than Fiction -ohjaaja Pirjo Honkasalon sielumessutyylinen lähiödraama Betoniyö oli illan palkituin elokuva. Kuuden patsaan voittaja sai odotetusti sekä parhaan ohjauksen että parhaan elokuvan Jussin. Jälkimmäisen pystin ottivat Oscar-tyyppisen protokollan mukaisesti tuottajat Misha Jaari ja Mark Lwoff. Kaksikon projekteihin kuuluu Yksinteoin-tilityksen harmillisesti marginaaliin kadonnut jatko-osa, jota rahoitti Jörn Donner.

Piirit ovat Suomessa näin pienet ja siitä kertoo kai sekin, että Stranger Than Fiction -agentti Antti Suonio löytyy Betoniyön lopputeksteistä levittäjäfirman edustajana.

HETKINEN, NYT VÄHÄN takaisinkelausta. Mitä tekemistä Pirjo Honkasalolla on Stranger Than Fictionin kanssa? Mitä Suomen arvostetuimmalta naisohjaajalta nähdään sarjassa, jossa tulee kaiken maailman mondo bizarroja, tämä on amerikkoja sun muita kuriositeetteja?

Atman, joku voisi veikata, tai Tanjuska ja 7 perkelettä, syvällisiä ajattelevan ihmisen toiseuspläjäyksiä eksploitaation vastapainoksi? No ei. Nyt mennään kovempaan kulttiainekseen.

Vaaran merkki (1978) on Honkasalon ja Pekka Lehdon ohjaama elokuva “valtakunnanjohtaja” Pekka Siitoinin uusfasistisesta järjestöstä. Noin 20-minuuttinen teos päätyi mukaan sarjaan viime hetken säätönä, kun Peter Watkinsin ydinsotavaroitus, hieman alle tunnin pituinen Sotaleikki (1965) tarvitsi lisäkuvan samaan näytökseen. Lehdolta nähdään Stranger Than Fictionissa myöhemmin Yksinteoin (1990) ja Honkasalo on suunnitellut Orionin kevääseen oman Carte blanche -sarjansa.

“Lähdimme liikkeelle hetken ideasta, soluttauduimme järjestön marssi- ja ampumaleirille”, Pirjo Honkasalo kertoo Vaaran merkin taustoista Filmihullu-lehden haastattelussa (Valtiopeli nukkekodissa, Filmihullu 3/1980). Käy ilmi, että käsissämme on jälleen yksi kirottu elokuva, sellainen, joita elokuva-ala, televisio ja viranomaiset eivät osaa käsitellä muuten kuin torjuvasti.

Vaaran merkki ei Pirjo Honkasalon mukaan saanut mitään tukea muttei maksanutkaan juuri mitään.

“Se rahoitettiin Robin Hood -menetelmällä ja laboratoriolaskut katettiin mainos-spottityöllä. Halusimme vaikuttaa elokuvallamme nopeasti järjestön kohtaloon. Yleisradio totesi elokuvan talon ohjelmatoiminnan säännöstön vastaiseksi. Ja toteaa yhä.”

“Elokuva sai kuitenkin asiaankuuluvan levikin rikospoliisissa ja raastuvassa. Siellä meille annettiin kunniaa yli ansioidemme: poliisilaitoksen kuulustelija väitti, että elokuvan ohjauksen lisäksi olimme ohjanneet koko Siitoinin marssi- ja ampumaharjoitusleirin.”

Haastattelussa Honkasalo kertoo todistaneensa viranomaisille, että “marssi ja ampuminen tapahtui poliisilaitoksen luvalla, jossa vielä erityisesti määrättiin, että Suomen lippua tuli kantaa kärjessä, ennen hakaristilippua” ja lisää, että muuta levikkiä tämä elokuva ei ole Suomessa saanut. Lehto jatkaa Ruotsin television esittäneen Vaaran merkin kolmesti ja Suomi-natsien keränneen joka kerta lähes miljoona katsojaa.

Edesmenneestä Siitoinista on tullut kulttihahmo sarjakuvataiteilija Pertti Jarlalle ja monille muille fasismia tunnustamattomille tahoille.  Siitoin ja kumppanit on mahdollista ottaa vitseinä ja osittain ihan tahallisinakin vitseinä. Vaaran merkki on ajalta, jolloin tähän militanttiin alakulttuuriin ei suhtauduttu väriläiskänä vaan sisä- ja ulkopoliittisesti vaarallisena ilmiönä.

Kaikki tämä vain lisää soluttautumistaktiikalla tehdyn elokuvan kiintoisuutta.

Shockpoint Orion ei usko Pekka Siitoinin yliluonnollisiin voimiin, mutta Vaaran merkkiä katsoessa hätkähdyttää, miten osuvasti hänen toverinsa onnistuivat ennustamaan Neuvostoliiton romahduksen. Älkää missatko tätä, mutta älkää missatko myöskään Pirun silmää saati Night Visions Shockpointia. Liput Orionista ja KAVI:n verkkokaupasta.

Lauri Lehtinen