Posted on

Hysteeriset Oscar-voittajat

hellstrom

Oscar-kausi on alkanut Helsingissä. Koska Stranger Than Fiction -elokuvasarja keskittyy dokumenttielokuvan underground-henkisiin rajatapauksiin, joku voisi olettaa, että Oscar-palkitut Hollywoodin suosikit jäisivät automaattisesti pois sarjasta valtakulttuurin edustajina. Onneksi elämä ei ole näin yksinkertaista.

Retrospektiivin loppupuolella Orionissa nähdään kaksi parhaan dokumenttielokuvan Oscar-palkinnon voittajaa. Kumpikaan niistä ei ole “totta” sillä tavalla kuin dokumentit keskimäärin. Elokuva-akatemia ei ole aina edellyttänyt dokumenteilta faktoissa pysymistä, jos pelkoon tai muihin tunteisiin vetoaminen on ollut riittävän tehokasta.

BBC:n kieltämä ja akatemian palkitsema Peter Watkinsin Sotaleikki (The War Game, UK 1965) nähdään uusintanäytöksenä Orionissa lauantaina 29.3. samassa paketissa kuin Pirjo Honkasalon ja Pekka Lehdon Vaaran merkki – Swastica Finlandia (Suomi 1978).

Ennen kuin pääsemme seuraamaan  Turun seudun uusnatsien saunailtaa, jossa Pekka Siitoin letkauttaa “Kekkonen keskitysleirille”, tarjolla on Watkinsin todenmakuisesti sepittämä visio ydiniskusta ja sen jälkimainingeista Britanniassa. Keskiössä ovat evakkoon, pommisuojiin ja säteilylle alttiiksi joutuvat siviilit.

Watkinsin ja Honkasalon & Lehdon varoitusluonteisia elokuvia yhdistää pelko toisen maailmansodan kauhujen toistumisesta. Watkinsin skenaario perustuu suurelta osin tietoihin Saksan ja Japanin pommituksista. Sotaleikki olettaa, että historia toistaisi itseään samalla kaavalla, jos venäläiset alkaisivat pommittaa englantilaisia. Kauhuskenaario on havainnollistettu 1960-luvun tv-dokumentin keinoin ja mukana on paljon tosiseikkoja ja sitaatteja virallisista lähteistä.

Iskevä ja informatiivinen elokuva ei vaikuta spekulaatioissaan mitenkään epärehelliseltä. Watkinsin rakentamat haastattelut ja tilanteet eivät silti ole sen todellisempia kuin This is Spinal Tapin hevarit, jotka myös “voisivat olla totta”.

OIKEISIIN IHMISIIN ei kuulu myöskään tohtori Nils Hellström, Hellströmin kronikan (The Hellström Chronicle, USA 1971) kertojahahmo, joka selittää, miksi hyönteiset syrjäyttävät piakkoin ihmiskunnan Maapallon valtalajina. Tohtori on fiktiivinen hahmo, jota esittää näyttelijä Lawrence Pressman, mitä luontodokumentti ei erityisemmin korosta.

Nimestä päätellen pohjoismaista sukua oleva Hellström ilmoittaa alkajaisiksi joutuneensa pellolle akateemisesta maailmasta kerettiläisten käsitystensä takia. David Seltzerin käsikirjoittama dokumentti saa tällä tavalla osan yleisöstä heti puolelleen: Hellströmiin totuuksiin tekee mieli uskoa jo ärsyttääkseen eliittiä, niitä munapäitä siellä tornissa.

Ennustuksen (The Omen, 1976) ja sen 2000-luvun uusintaversion käsikirjoittajana tunnettu Seltzer on Hollywoodin maailmanlopun meiningin spesialisti. Käsikirjoittajan filmografiasta löytyy myös John Frankenheimerin ekokauhuteos Pahan enne (Prophecy, 1979) jossa luontoa ja intiaaneja häiritsevät saastuttajatehtailijat aiheuttavat karhujen mutatoitumista niljakkaiksi epäsikiöiksi. Hellströmin kronikka tarttuu 1970-lukulaisten hirviöleffojen ja raamatullisten trillerien hengessä muutamiin oikeisiin uhkatekijöihin (kuten hyönteismyrkkyjen liikakäytön riskit) ja paisuttaa ne apokalyptisiin mittoihin. Jättimäiset lähikuvat ja tohtorin puheet hyönteisten “sieluttomuudesta” vahvistavat mielikuvia pienten luontokappaleiden uhkaavuudesta.

Omat nyanssinsa elämykseen tuo Orionissa kuultava oudon totinen suomenkielinen selostusraita, jota ei löydy edes YouTuben ullakkokomerosta.

TURNER CLASSIC MOVIES -kanavan sivustolta löytyvä Glenn Ericksonin innostunut mutta kriittinen arvio korostaa elokuvan opetusten epäluotettavuutta.

Paljastajanäkökulma on oikeutettu ja perusteltu, mutta pitemmän päälle se vaikuttaa jossain määrin rajoittuneelta. Elokuviin mennään yleensä katsomaan jotain, mikä juuri ja juuri voisi olla totta mutta harvemmin on, katsomaan onko uskottelussa viehätystä ja taitoa.

Dokumenttien “sopimus” katsojien kanssa on yleensä toisenlainen, mutta omilla säännöillään pelaavia rajatapauksia riittää. Yksi niistä on Hellströmin kronikka, jota mainostettiin kauhuna ja tajunnallisena scifioopperana (“A trip very much worth taking”) 2001: Avaruusseikkailun hengessä. Lalo Schrifinin free jazz -musiikki sähköisine jytäsoundeineen on keskeinen osa kaunista ja pelottavaa ötökkätrippiä.

Hellströmin kronikan vaikutus amerikkalaiseen science fictioniin (ainakin sen psykedeeliseen siipeen) nousee esiin Dyyni-kirjailija Frank Herbertin kertomuksessa Hellstrom’s Hive -kertomuksessa ja ensimmäisen Matrix-elokuvan dialogissa: “Fate, it seems, isn’t without a sense of irony...”

NIIN SIISTIÄ kuin kaikki tämä onkin, Hellströmin kronikalle vuonna 1972 myönnetty dokumenttielokuvan Oscar tuntuu hieman liian paksulta, varsinkin kun ehdolla oli myös Marcel Ophülsin hieno miehityskuvaus Suru ja sääli.

Näyttää siltä, että 1970-luvun alussa elokuva-akatemian preferenssejä ohjasi halu uskoa mahdollisimman villeihin teorioihin: vuotta aikaisemmin dokumentti-Oscarista kilpaili Erich von Dänikenin ufo-oppeja kuvittava Olivatko jumalat astronautteja? (Erinnerungen an die Zukunft, BRD 1970). Sen ohjasi saksalainen rutiinimaisten seikkailuelokuvien maakari Harald Reinl, krediittien mukaan “tohtori Harald Reinl”.

Sotaleikki ja Hellströmin kronikka osoittavat, että himoittu Oscar ei aina merkitse menestyksekästä ja loisteliasta uraa. Siitä ei ollut iloa tinkimättömälle Peter Watkinsille, joka hankki marttyyrimäisen persona non grata -aseman brittimediassa ja joutui muuttamaan ulkomaille. Watkins jatkoi elokuvantekoa Ruotsissa ja Norjassa eräänlaisena diaspora-brittiohjaajana.

Hellströmin kronikan toinen ohjaaja Ed Spiegel jäi tuntemattomaksi suuruudeksi. Tietokantojen perusteella hän on ohjannut enimmäkseen anonyymejä tv-asiaohjelmia.

Hysteeristen Oscar-voittajien toinen opetus on se, että dokumentti ja science fiction eivät ole toisiaan poissulkevia lajityyppejä, ainakaan elokuvapalkintojen pelisäännöissä.

Lauri Lehtinen

Sotaleikki & Vaaran merkki Orionissa lauantaina 29.3, Hellströmin kronikka lauantaina 5.4.

Advertisements

About Lauri Lehtinen

"Lauri Lehtinen on vaarallinen nuori mies, jonka ei pitäisi antaa kirjoittaa." -Aito Mäkinen, 1999

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s