Posted on

Killing of America and Pori

Leonard Schrader (oik.) haastattelee Ed Kemperiä Vacavillen vankilassa.

Leonard Schrader (oik.) haastattelee Ed Kemperiä Vacavillen vankilassa.

Ed Kemperille hyvä seksi merkitsi uhriensa irtopäiden naimista. Leonard Schrader oli lahjakas Hollywood-käsikirjoittaja. Näiden kahden kohtaaminen ei ole ainoa hyvä syy katsoa dokumentti Tappava totuus (The Killing of America, 1982), joka esitetään Orionissa keskiviikkona 19.3. ja lauantaina 22.3.2014.

Schraderin ja Sheldon Renanin ohjaama Tappava totuus päättää Stranger Than Fiction -esityssarjan kompilaatioelokuvien osuuden. Teos ei ole pelkkää kierrätystä: tv-kanavien ja mystisten keräilijöiden arkistojen kaivamisen lisäksi elokuvaa varten filmattiin jonkin verran tuoretta materiaalia, kuten haastatteluja Ed Kemperin tapaisten pahamaineisten rikollisten kanssa.

Tappava totuus on faktojen voimalla synkistelevä Yhdysvaltain varjohistoria John F. Kennedyn murhasta John Lennonin murhaan. Aikajanalle pääsevät pahamaineinen hippi-ikoni Charles Manson, kannattajansa joukkoitsemurhaan yllyttänyt uskonnollinen maailmanparantaja Jim Jones, New Yorkia terrorisoinut skitsofreenikko David “Son of Sam” Berkowicz, kylmäverinen tarkka-ampuja Charles Whitman, verenhimoinen pelletaiteilija John Wayne Gacy, Bobby Kennedyn murhaaja Sirhan Sirhan ja ties ketkä.

Leonard Schraderin veljen Paul Schraderin käsikirjoittaman Taksikuskin (Taxi Driver, 1976) vinksahtanut kadunmies Travis Bickle sopisi hyvin tähän sosiopaattien seurakuntaan. Presidentti Reaganin murhaa yrittänyt Taksikuski-friikki John Hinckley on luonnollisesti mukana hahmogalleriassa, samoin kuin monet satunnaiset surmaajat, joille verenvuodatus ei ole tuonut laajempaa mainetta.

Ruumiita tulee kuin sodassa, paitsi että elokuvan informaation mukaan Yhdysvalloissa surmataan kansalaisia ahkerammin kuin monissa sisällissodan repimissä valtioissa.

the killing of america-1

TAPPAVA TOTUUS edeltää 1990-luvulla nähtyä todellisten ja sepitteellisten sarjamurhaajien vyöryä populaarikulttuuriin. Aseenkanto-oikeuksien ja aseiden helpon saatavuuden kovan hinnan kuvauksena se on myös Michael Mooren Oscar-palkitun Bowling for Columbinen (2002) edeltäjä, jossa on vähemmän rakentavaa pohdiskelua mutta vahvempi aavemaisen sielumessun ilmapiiri.

Jos Mooren töitä katsoo politisoituina versioina mondoelokuvien tyypillisestä “hulluja nuo amerikkalaiset” -pällistelystä, niin Tappava totuus on eräänlainen mondojen ja Mooren pamflettien välimuoto, joka ei pehmennä pointtejaan huumorilla.

Elokuva vaikuttaa myös Oliver Stonen parhaan kauden elokuvien todennäköiseltä innoittajalta, jossa Stonen ydinteemoja on niputettu yhteen ennen kuin ohjaaja itse niihin tarttui. On Vietnamin sotaa, on Kennedyn ja muiden demokraattisten johtajien salamurhia ja on sarjamurhaajia, kaikki stonemaisessa kansallisen painajaisen hengessä, jossa uutiskuvista sekoitetaan hypnoottiseksi äityvää tajunnanvirtaa.

Ääniraidalla soi Buffalo Springfieldin tarttuvan painostava klassikkobiisi For What it’s Worth, joka kajahti myöhemmin Stonen Syntynyt 4. heinäkuuta -trailerissa.

Videolain astuttua voimaan Tappavaa totuutta ei ole levitetty Suomessa edes VHS-kasettina. Taustalla ensi-iltateatteri Astor.

Videolain astuttua voimaan Tappavaa totuutta ei ole levitetty Suomessa edes VHS-kasettina. Taustalla ensi-iltateatteri Astor.

ONNEKSI MEILLÄ SUOMESSA asiat ovat vähemmän brutaalisti, vai ovatko?

Jostain syystä tunnetuin (no, ainoa tiedossa oleva) Tappavan totuuden tribuuttielokuva on Killing of Pori, 1980-luvun lopulla valmistunut videopajaprojekti. Ohjaaja Marko “Jäppinen” Järvisen tiedetään vaikuttaneen myös skinheadien alakulttuurissa.

Killing of Pori on kierros amerikkalaistyyppisen väkivallan ja psykopatian täyttämässä Porissa, joka saa Yön saalistajat näyttämään Pikku Kakkoselta. Kaikki painostavasta äänimaailmasta rajuihin tilastotietoihin osoittaa, että Järvinen on katsonut huolella Schraderin ja kumppanien teosta. Mieleen tulevat myös Pahkasian perusteellisemmat pastissi-irvailut.

Kiinnostuneet voivat katsoa Killing of Porin YouTubesta kahdessa osassa:

TAPPAVAN TOTUUDEN maineeseen kuuluu se lähes mytologisen painon kasvattanut seikka, että elokuvaa ei ole koskaan USA:ssa levitetty, jos muutamia ilmaisnäytöksiä New Yorkissa ei lasketa. Mainoslauseet ovat jopa väittäneet elokuvaa amerikkalaisten viranomaisten kieltämäksi, mistä ei näyttöä löytyne.

Tappava totuus oli osittain japanilainen tuotanto ja tiettävästi yleisömenestys tässä tilastollisesti maailman väkivallattomimpiin kuuluvassa valtiossa.

Käsikirjoittajat Leonard Schrader ja hänen vaimonsa Chieko Schrader olivat Japani-spesialisteja ja tekijäryhmän muilla jäsenillä oli popkulttuurisia kontakteja itään. Elektronisen musiikin säveltäjä Mark Lindsay, taiteellinen johtaja David Weisman, tuottaja Robert Houston ja leikkaaja Lee Percy olivat ennen Tappavaa totuutta koonneet Lone Wolf -samuraisarjan avauselokuvista “remix-version” Shogun Assassin (1980), joka on surrealistisiin äärimmäisyyksiin menevä toimintaeepos.

Etevien tekijöiden voi katsoa junailleen kovaksikeitettyä kulttuurivaihtoa, jossa länsimaiset katsojat saivat eksoottista sarjakuvateurastusta ja japanilaiset yhtä eksoottista made in USA -dokumenttiteurastusta.

Yhtälön varsinainen yllätys on se, että molemmat teokset tarjoilevat sensaationsa elokuvallisesti täysipainoisena pakettina.

VIIME SYKSYNÄ Montrealin mittava FantAsia-festivaali toitotti saaneensa ohjelmistoonsa kaikissa Amerikan maissa harvinaisen Tappavan totuuden, vaikka tarjolla oli pelkkä hikinen videotykkinäytös.

Orionissa on luvassa jotain paljon jykevämpää, suomeksi ja ruotsiksi tekstitetty kunnon 35 mm -filmikopio, johon elokuvatarkastamon saksien ei tiedetä koskeneen. Vähemmästäkin on menty sekaisin.

Tervetuloa siis kartuttamaan tietojanne Yhdysvaltain lähihistorian kipupisteistä ja ihmisyydestä yleisemminkin.

Muistakaa myös, että Tappavan totuuden vanha Suomi-slogan  “Elokuva sisältää kohtauksia, jotka saattavat ylittää joidenkin katsojien sietokyvyn” ei ole pelkkää hypeä, eikä kaikkien tarvitse sietää kaikkea.

Lauri Lehtinen

Tappava totuus Orionissa ke 19.3. klo 21:15 ja la 22.3. klo 21:00.

Advertisements

About Lauri Lehtinen

"Lauri Lehtinen on vaarallinen nuori mies, jonka ei pitäisi antaa kirjoittaa." -Aito Mäkinen, 1999

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s