Posted on

Fakta homma ja fiktio-Pulitzer

Heka, Aulis, Pirre ja Hansu muistelevat Ritz-elokuvateatteria vastapäätä elettyä elämää.

Heka, Aulis, Pirre ja Hansu muistelevat Ritz-elokuvateatteria vastapäätä elettyä elämää.

Fakta homma -komediasarjan alkuperäisiä 1980-luvun jaksoja katsoessaan Shockpoint Orion kiinnitti huomiota kahdeksannessa episodissa Helsinki-turnee ja pankkikortti näkyvään tuttuun paikkaan, josta on aiemmin kerrottu tammikuun merkinnässä Stranger Than Fiction Helsinki Tour.

Loimaalta pääkaupunkiin matkanneet kesälomalaiset Hansu, Pirre, Heka ja Aulis pönöttävät eräässä kohtauksessa Eteläisellä Hesperiankadulla Ritz-elokuvateatterin edessä. Käy ilmi, että päähenkilöt ovat nuorempina asuneet Helsingissä. Naisten yhteinen koti oli Ritziä vastapäätä olevan talon kolmannen kerroksen asunto, jonka ikkunat ovat elokuvateatteriin päin. Myös Hansun miehellä Auliksella on seurustelun alkuvaiheeseen liittyviä muistoja samasta kämpästä.

Ritzissä sai Suomen ensi-iltansa kaksi Stranger Than Fiction -esityssarjan elokuvaa, hyönteisten maailmanvalloitusta aidoilla dokumenttikuvilla ja tekaistulla tiedemiehellä demonstroiva Hellströmin kronikka (Hellstrom Chronicle, 1971) ja 1800-luvun Yhdysvaltoihin orjuutettujen afrikkalaisten karmeaa kohtelua paljasteleva Hyvästi ihminen (Goodbye Uncle Tom/Addio zio Tom, 1971).

Hellströmin kronikan ensi-ilta oli jo vuonna 1973, mutta 1978 Suomeen rantautunut Hyvästi ihminen on luultavasti pyörinyt Ritzissä aikana, jolloin Hansu ja Pirre kertoivat asuneensa samoilla kulmilla.

Hyvästi ihmisen (Addio zio Tom) Suomi-juliste.

Hyvästi ihmisen (Goodbye Uncle Tom/Addio zio Tom) Suomi-juliste.

KULTTUURIHISTORIALLINEN KYTKENTÄ täyttää mielen niin kutkuttavilla fan fiction -skenaarioilla, että täytyy kohta harkita Eija Vilpaksen ja Riitta Havukaisen buukkaamista Night Visions Shockpointin stand up -lämppäreiksi.

Olisiko Kuningattaren jalokivi -sarjaa ja muuta eeppistä romantiikkaa fanittava Hansu mennyt Auliksen kanssa katsomaan elokuvaa, jota Suomi-Filmi mainosti jokseenkin harhaanjohtavalla Tuulen viemää -rinnastuksella ja “Etelän kuumalla hehkulla”? Ainakin Tuulen viemää lienee Hansulle tuttu sarjassa toisinaan kuultavista Clark Gable- kommenteista päätellen.

Entä olisiko Pirre ollut mukana Ritzissä, kun se on niin lähellläkin? Olisiko hän alkanut Hansun kera päivitellä afromiesten fyysisiä ulottuvuuksia kovaäänisesti hihittäen? Vai olisiko yya-henkisen tuulipukumimmin puhe ennemminkin kääntynyt Neuvostoliiton uraauurtaviin saavutuksiin maaorjuuden lakkauttamisessa?

Vaikka elokuvan kartanomiljööt on esitetty paikoin silmiähivelevän kauniisti ja mustien kärsimyksissä on traagista koskettavuutta, Gualtiero Jacopettin ja Franco Prosperin vision inhorealistiset piirteet olisivat luultavasti olleet hienostuneelle Hansulle vähän liikaa. Ehkä myös kansanomaiselle Pirrelle. Kokonaisuuden tuntien ei ole liioiteltua kuvitella leidejä Ritzin naistenvessaan oksentamaan.

Hyvästi ihmisen Japani-dvd biljardipaikaksi muuttuneen Ritzin edustalla.

Hyvästi ihmisen Japani-dvd biljardipaikaksi muuttuneen Ritzin edustalla.

Aulis olisi kommenteissaan todennäköisimmin keskittynyt konseptin mustaan huumoriin ja teknisiin ansioihin. Voi melkein kuulla miehen känisevän tähän tapaan: “Öö, tahallaan rakennettu vitsi. Ei tää marcello magaroni, öö, tää Jacopetti paha ole, se on vaan ahne. Elokuvapoliittinen  asia vilpitön.”

Heka olisi mahdollisesti töksäyttänyt totisena huomanneensa, kuinka Hyvästi ihminen ei voi oikeasti olla dokumenttielokuva. Silkkaa lavastusta!

Kaikki faktahommalaiset ovat ahkeria kuorolaulun harrastajia ja olisivat osanneet arvostaa Riz Ortolanin legendaarista Oh My Love -biisiä Katyna Ranierin esittämänä, vai olisivatko?

Koska kaikki nämä kysymykset jäävät ikuisesti avoimiksi, tässä kohtaa blogimerkintää lienee hedelmällisempää siirtyä takaisin tosiolevan puolelle.

AZT

HYVÄSTI IHMISEN ALKUPERÄINEN JA ENGLANNINKIELINEN NIMI viittaavat Harriet Beecher Stowen Setä Tuomon tupa -romaaniin. Menestyskirjailija (1811-1896) jopa nähdään tätimäisenä roolihahmona, jota ajassa ja avaruudessa tavallistakin liukkaammin liikkuneet Jacopetti ja Prosperi ovat onnistuneet haastattelemaan.

Elokuvalla on vahva kytkös myös toiseen amerikkalaiseen romaaniin, etelävaltiolaisen William Styronin (Sofien valinta, Pimeän kuva) 1960-luvulla kirjoittamaan Nat Turnerin kapinaan, joka perustuu tositapahtumiin: Virginiassa 1831 hyvin poikkeuksellista kapinaa johtaneen orjan vaiheisiin ja hänen kuolemansellissä kuulusteltuna antamaansa selontekoon.

Nat Turnerin

Fiktio-Pulitzerilla palkitun kirjan suomalaisen painoksen (Otava 1969, suom. Eero Huhtala) takakannen teksti painottaa, että se on jollain tavalla enemmän kuin vain historiallinen romaani:

Styronin tekstillä on kantavuutta yli ajan ja ehkä paikankin rajojen: hän näyttää meille mustien tämän päivän ongelmien taustan, auttaa meitä ymmärtämään kuumien mellakkakesien sanoman.

Kansipaperin etuliepeestä selviää, että Nat Turnerin kapinan 1960-luvun vastaanotto oli ristiriitainen.

Joukko Mustan vallan kannattajia hyökkäsi Styronin kimppuun kokonaisen polemiikkikirjan voimalla väittäen, ettei valkoinen mies voisi eläytyä mustan miehen osaan siinä määrin, että voisi kirjoittaa aiheestaan minä-muodossa.

Polemiikki vaikutti muun muassa siihen, että ohjaaja Norman Jewisonin ja tuottaja David Wolperin kehittelemä elokuvaversio Nat Turnerin kapinasta jäi tekemättä alettuaan näyttää no-win-sijoitukselta kaupallisesti ja imagollisesti. Kapinaeepos, jota myöhemmin harkittiin Sidney Lumet’n ohjattavaksi,  olisi ehkä ollut liian hyökkäävä valkoiselle perusyleisölle ja “liian valkoinen” mustille katsojille.

Hells

Wolper (jonka tuotantoihin kuuluu Stranger Than Fictionissa nähtävä apokalyptinen hyönteisvisio Hellströmin kronikka) ei kuitenkaan menettänyt uskoaan aihepiiriin vaan palasi asiaan 1970-luvulla suositun Juuret-minisarjan tuottajana.

Nat Turnerin vaiheista on yhä vireillä ainakin yksi elokuvaprojekti, pikkutuotanto nimeltä Nat Turner Unchained. Ohjaaja Josh Harrawayn kovin meriitti on se, että hän on “maailman ensimmäinen Tupac Shakur -imitaattori”.

Vaikka hankkeesta tulisi totta, kyseessä ei olisi ensimmäinen elokuva Nat Turnerista.

zio32

Hyvästi ihminen loppuu Nat Turnerin tunnustuksia aurinkorannalla lukevan mustan pappismiehen sisäiseen näkyyn. 1800-luvun verilöylyt päivittyvät 1970-luvulle ja kohdistuvat ällöttävän mainosmaisiin valkoisen keskiluokan edustajiin.

Elokuvan valmistuksen aikoihin Nat Turnerin kapinan filmaussuunnitelmia ei luultavasti oltu lopullisesti haudattu. Jacopetti ja Prosperi näyttävät haastaneen Hollywoodin panostamalla rujompaan ja toisaalta monimielisempään otteeseen (finaalin hahmot eivät ole samastuttavia ihmisiä vaan käveleviä vihollis- ja uhkakuvia) kuin amerikkalaiset, jos he nyt olisivat uskaltaneet materiaaliin tarttua.

Styronin romaanin ja sen nostattamien kiistojen vaikutus on lähes kouriintuntuvasti läsnä, vaikka teos ei virallisesti kuulu lähdeaineistoon.

Kuten Mark Goodallin Sweet and Savage -kirjassa (Headpress 2006) todetaan, loppunäytös tuo mieleen myös Michelangelo Antonionin Amerikka-kuvauksen Zabriskie Point (1970) ja sen kulutustavaraa räjäyttelevän loppuhallusinaation. Yleensä puolueeton Antonioni sympatisoi Mustia panttereita ja esittää heidät elokuvassaan hieman tietämättömän oloisesti jonkinlaisina kampusradikaaleina. Jos Zabriskie Point on hippi-idealismia, Hyvästi ihminen etenee nihilistiseen punkkiin ilman punkin teknistä rosoisuutta.

KUN HYVÄSTI IHMISTÄ alettiin filmata vuonna 1968, iso prosentti italialaisista elokuvista oli 1800-luvun Yhdysvaltoihin sijoittuvia italowesternejä. Omintakeisesta tyylistään huolimatta Italian länkkärit eivät korosta näkökulmansa italialaisuutta. Ne ovat olemassa ensisijaisesti suhteessa western-traditioon ja toissijaisesti suhteessa USA:n historiaan.

Hyvästi ihmisen dynamiitti taas syntyy juuri historian faktojen ja asetelmien konkretisoimisesta. Kertojien italialaisuus ei ehkä ole olennaista, mutta myös se tuodaan avoimesti esiin ja altistetaan ironisille tylytyksille siinä missä kaikki muukin.

Mutta mistä dokumenttiohjaajat Jacopetti ja Prosperi saivat idean sijoittaa itsensä ajallisesti ja maantieteellisesti kauas kotoa, 1800-luvun Syvään Etelään?

Kukaties Nat Turnerin kapinan esipuheesta, jossa William Styron kirjoittaa:

Ajan suhteellisuus sallii meidän liikkua sangen väljissä puitteissa: vuosi 1831 oli samanaikaisesti kauan sitten ja vasta eilen.

Lauri Lehtinen

Hyvästi ihminen esitetään Night Visions Shockpointin avajaiselokuvana Orionissa 1. maaliskuuta 2014. 

Hyvästi ihmistä on levitetty myös nimellä Farewell Uncle Tom.

Advertisements

About Lauri Lehtinen

"Lauri Lehtinen on vaarallinen nuori mies, jonka ei pitäisi antaa kirjoittaa." -Aito Mäkinen, 1999

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s