Posted on

Hinku, Vinku ja “Citizen Cane”

Vuoden 1967 Moskovan elokuvajuhlien ohjelmistoa Suomesta ja Italiasta.

Vuoden 1967 Moskovan elokuvajuhlien ohjelmistoa Suomesta ja Italiasta.

Festivaaliraportit kuuluvat kunnon elokuvablogiin. Shockpoint Orion vierailee Moskovan elokuvajuhlilla 1967: teemme aikamatkan menneisyyteen kuten Hyvästi ihmisen kertojat. Ykköslähteenä on käytetty Martti Savon katsausta Kinolehdessä 6/1967.

Neuvostoliiton ja koko sosialistisen maailman isoin elokuvafestivaali järjestettiin viidennen kerran 5.-20. heinäkuuta 1967. Sota ja rauha -eepoksen kolmannen osan maailmanensi-illan sisältänyt ohjelmisto oli kohtalaisen Suomi-painotteinen: Heikki Partasen Käytöskukka-animaation Hinku, Vinku ja Suursyömäri pääsivät valkokankaalle Pioneeripalatsissa järjestetyssä lasten elokuvakilpailussa, Risto Jarvan Työmiehen päiväkirja kilpaili pääpalkinnoista Kremlin Kongressipalatsissa ja lyhytelokuvasarjassa nähtiin Niilo Heinon Valtiovierailu Tunisiaan. Kilpasarjaan kuului myös ruotsalaista tuotantoa oleva “sisäisesti suomalainen” elokuva, Gunnar Mattssonin Prinsessa-romaanin filmatisointi.

Shockpoint Orionia kiinnostaa kuitenkin ennen muuta Italian kilpailuelokuva, Orionin Stranger Than Fiction -dokumenttisarjaa draamavahvistuksena täydentävä mondo-dokumenttimaakarin henkilökuva Pirun silmä (L’occhio selvaggio/The Wild Eye, 1967). Elokuvansa mukana Moskovaan saapui ohjaaja Paolo Cavara, joka oli aiemmin toiminut Mondo Canen ja Maailman naisten ohjaajatyöryhmässä Gualtiero Jacopettin ja Franco Prosperin kera.

Pirun silmä on elokuva elokuvanteosta, mediakriittinen tutkielma ja todellisten henkilöiden inspiroima avainelokuva: ei Citizen Kane vaan “Citizen Cane”. Dokumenttiohjaaja Paolo (Philippe Leroy) kiertää pienen kuvausryhmänsä kanssa Saharasta kohti Vietnamia, kyynistä mediafilosofiaa julistaen:

Katselijat ovat sadisteja ja masokisteja. Kaunis tyttö ja kivääri saa heidän masokisminsa esille. Sama tyttö avuttomana tuo esiin sadismin. Ei ole hyviä tai huonoja elokuvia. On vain elokuvia, joissa joko on tai ei ole niitä tilapäisärsykkeitä, joiden avulla yleisö pystyy sulattamaan loputkin elokuvasta.

Maailma on Paololle kuin sensaatiotehdas, joka pitää saada tuottamaan elokuvallisia ärsykkeitä kuvausaikataulun mukaisesti. Ohjaaja manipuloi kaukaisten maiden väkeä mutta myös työtovereitaan ja tyttöystäväänsä saadakseen heistä irti elokuvaan sopivaa dramaattista tai outoa käytöstä. Myös oma itkeminen ja turpiin saaminen täytyy saada purkkiin.

Mitä Moskovassa tykättiin antisankarin seikkailusta, jonka ohjaaja oli taustaltaan eksploitaatiomiehiä? IMDb-tietokannan Pirun silmä -sivulta löytyy venäläiskäyttäjä “v-v-fiestan” festivaaliesityksen kuvaus, joka on ikuistettu myös Cinema Sewer Volume Two -kirjaan (FAB Press). V-v:n mukaan vastaanotto oli ylistävä ja Pirun silmän päätyttyä Kongressipalatsissa moskovalaisyleisö taputti Cavaralle seisaaltaan 35 minuuttia! Filmijuhlan varma voittaja näytti olevan tässä.

Käytöskukka puolestaan esitettiin Pioneeripalatsissa Kinolehden Martti Savon sanoin “salintäyteiselle ja erittäin kiitolliselle lapsiyleisölle”. Pikku pioneerit ottivat Hinku ja Vinku -sarjan pari kolme ensimmäistä episodia vastaan “miltei riemuiten”, mutta kun simppeli pala-animaatio jatkui jatkumistaan, lapsiyleisö “väsyi ja alkoi meluta”.

SIINÄ MISSÄ Käytöskukka tarjoaa korostetun selkeitä opetuksia, Pirun silmän moraali ja motiivit ovat ristiriitaisia ja herättävät kysymyksiä. Käsikirjoittajatiimistä löytyy arthouse-elokuvan raskasta tykistöä, kolmesti Oscar-ehdokkaana ollut Federico Fellinin ja Michelangelo Antonionin luottomies Tonino Guerra sekä ahkerasti elokuvattu kirjailija Alberto Moravia.

Philippe Leroyn esittämä Paolo muistuttaa vahvasti Jacopettia tai sitä julkista kuvaa, joka kohuohjaajalla oli 1960-luvun loppupuolella.  Varsinkin viha-rakkaussuhde Barbaraan (Delia Boccardo) sisältää selvät yhteydet Jacopettin ja näyttelijätär Belinda Leen romanssiin, joka loppui jälkimmäisen kuolemaan onnettomuudessa. Jacopetti piti elokuvaa persoonansa mustamaalauksena ja Cavaran kostona menneistä, mutta vuonna 2011 antamassaan haastattelussa hän kiisti koskaan katsoneensa sitä.

Päähenkilön nimi Paolo viittaisi toisaalta siihen, että kusipäinen päähenkilö saattaa olla myös Cavaran omakuva. Halusiko vähälle huomiolle jäänyt tekijä muistuttaa, että Mondo Cane ei ole vain Jacopettin luomus – olinhan siellä minäkin? Yrittikö hän ilmaista jonkinlaista katumusta Mondo Canen ja Maailman naisten tekemisestä ja ehkä omasta saman lajityypin soolo-ohjauksestaan I Malamondo?

Tällaisen eleen vilpittömyyttä voi epäillä, kuten Kirk Douglasin esittämää haaskalintujournalistia Billy Wilderin film noir -draamassa Tuhansien silmien edessä: lopuksi mies yrittää epätoivoisesti tarjota paljastusjuttua omasta häikäilemättömyydestään, kun muut kohuaiheet ovat menettäneet markkina-arvonsa.

CAVARA EI OSALLISTUNUT Mondo Cane 2:n (1963) ohjaamiseen ainakaan kreditoituna tekijänä, mutta Pirun silmä viittaa toistuvasti elokuvan puhutuimpaan kohtaukseen, buddhalaismunkin polttoitsemurhaan Saigonissa.

Aasian eri maissa Paolo yrittää vakuuttaa munkeille, että heidän kannattaa polttaa itsensä saadakseen näkyvyyttä aatteelleen ja koettaa tilata liekehtivää hengenmiestä paikallisilta fiksereiltä. Yrittikö myös Jacopetti tuottaa oikean polttoitsemurhan tällaisin keinoin? Kukapa tietää, mutta Mondo Cane 2:ssa nähdään vain lavastus: munkinkaapuinen statisti valelee itsensä öljyllä, mutta seuraavassa otoksessa tilalla roihuaa efektimies Carlo Rambaldilta tilattu nukkehahmo. Ehkä elokuvaa tulisi mainostaa “Alienin ja E.T:n tekijältä” -sloganilla.

Pirun silmä on tilinpäätös, jonka jälkeen Cavara ei olisi voinut enää palata mondo-dokumenttien tekemiseen kasvojaan menettämättä. (Käsikirjoittaja Alberto Moravia sen sijaan kirjoitti 1970-luvulla selostuksen raflaavaan alan teokseen Mondo Magic. )

Pirun silmän soundtrack-LP.

Pirun silmän soundtrack-LP.

Cavara jatkoi elokuvauraansa länkkärien, sotaelokuvien ja giallo-trillerien ohjaajana ja kuoli melko nuorena vuonna 1982. Hänen poikansa Pietro Cavara on jatkanut Cavaran ja toisten tekemisistä liikaa kunniaa ottaneen Jacopettin välistä katkeraa nokitusta mm. ylläpitämillään nettisivuilla.

Myös Wikipedian Paolo Cavara -sivu näyttää Cavara juniorin hengentuotteelta; englannin kieli on tunnistettavan huteraa ja Jacopettia mollaavan tekstin puolueellisuus koettelee tietokannan kriteerejä. Euroopan nuorison villityksiä kuvaava Cavara-elokuva I malamondo luokitellaan epämääräisesti “antimondoksi”, mikä antanee ymmärtää, että se olisi jotenkin genren tavanomaisten tarjousten yläpuolella. Netistä löytyvien otteiden ja arvioiden perusteella on kyseessä melko tyypillinen lajinsa tuote.

Pirun silmä on sen sijaan ainutlaatuinen tapaus, elokuva, joka olisi voinut syntyä vain Hyvästi Afrikan jälkimainingeissa, kun Jacopettin vihaaminen oli kansainvälinen muoti-ilmiö. 1960-luvun jälkeen teos painui unohdukseen ja harrastajapiirien harvinaiseksi herkuksi. Ihmisuhrit-niminen suomalainen VHS-julkaisu 1980-luvulta oli pitkään elokuvan lähes ainoa legitiimi kotitallenne.

Pirun silmä alias Ihmisuhrit (Western Video) kotivideomuodossa Suomen ensi-iltateatteri Bio Rexin edessä.

Pirun silmä alias Ihmisuhrit (Western Video) kotivideomuodossa Suomen ensi-iltateatteri Bio Rexin edessä.

Internetin kommentit valittelevat teoksen äärimmäistä harvinaisuutta, samoin Cinema Sewer 2 -kirjassa siteerattu italialaiskriitikko Alberto Pezzotta, jonka mukaan kyseessä on Peeping Tomin ja Cannibal Holocaustin välinen puuttuva rengas.

Pirun silmä ansaitsee huomiota myös varhaisena Vietnamin sodan kuvauksena, jota on poikkeuksellisesti filmattu paikan päällä Saigonissa – myös Francis Ford Coppola ja John Milius suunnittelivat tällaista Ilmestyskirja. Nytin käsikirjoitusvaiheessa sodan riehuessa, mutta pitkään venyneet kuvaukset tehtiin lopulta Filippiineillä.

VOI OLETTAA, että Moskovan festivaalilla Pirun silmä herätti innostusta paljastuksena länsimaiden vapaan tiedonvälityksen mädännäisyydestä ja valheellisuudesta. Onneksi meillä ei ole tällaista!

Juhlan päätöspäivänä ennakkosuosikille ei kuitenkaan herunut odotettuja palkintoja.

IMDb:n “v-v fiestan” julkaiseman kulissien takaisen huhun mukaan Sergei Jutkevitshin johtama tuomaristo olisi halunnut palkita Cavaran, mutta viime hetkellä jury taipui Kuubasta tulleeseen poliittiseen painostukseen. Ilmeisesti kuubalaiset eivät pitäneet italialaisten Vietnamin sotaa koskevista näkemyksistä.

Suomalaisten festivaalimenestys oli hieman parempi. Risto Jarvan Työmiehen päiväkirja palkittiin diplomilla, Käytöskukka lasten kilpailun diplomilla ja Prinsessan norjalainen tähti Grynet Molvig parhaana naisnäyttelijänä suomalaisen Seijan roolista.

Lauri Lehtinen

Mondo Cane 2 esitetään Orionissa 22. ja 25. tammikuuta klo 21:00, Pirun silmä 5. ja 15. helmikuuta klo 21:00.

Advertisements

About Lauri Lehtinen

"Lauri Lehtinen on vaarallinen nuori mies, jonka ei pitäisi antaa kirjoittaa." -Aito Mäkinen, 1999

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s