Posted on

Uskomaton Ruotsi: Maailman naiset ja Donnerin teinit

Elokuvamainos Vaasa-lehdessä 7. 7. 1967 (Hannu Riihimäen kokoelmasta).

Elokuvamainos Vaasa-lehdessä 7. 7. 1967 (Hannu Riihimäen kokoelmasta).

Täytyykö sitä aina mennä Papua-Uuteen-Guineaan filmaamaan epätavallista käytöstä, kun Ruotsiinkin voisi mennä?

Viikko sitten käynnistyneen Stranger Than Fiction -esityssarjan toinen elokuva Maailman naiset (I donna nel mondo, 1963) rullaa ammattitaitoisesti samalla showhenkisten kärjistysten linjalla kuin ohjaajiensa Paolo Cavaran, Gualtiero Jacopettin ja Franco Prosperin läpimurtoelokuva Mondo Cane – Kova maailma (1962). Aiheena ovat naiset ja kuvauksissa on tällä kertaa käyty muun muassa Ruotsissa, josta tuli Maailman naisten myötä mondo-ohjaajien kestävän kiinnostuksen kohde.

Elokuva aloittaa Ruotsi-katsauksensa häkeltymällä aikansa ainoan messun pitämiseen valtuutetun naispuolisen papin seremoniassa. Kuten Mondo Canessa nähtiin, kirkonmenojen yhteydessä Jacopettin normaalisti railakas kerronta vakavoituu Isä Camillo -komedioita muistuttavalla tavalla.

Keskivaiheillaan elokuva tirkistelee vastapäisen talon ikkunasta ruotsalaista opiskelija-asuntolaa, jossa nuoret elävät “avoimessa promiskuiteetissa” (lue: synnissä). Kerrostalon asukkaiden leppoisissa iltapuhteissa erikoisinta on se, että kämpät näyttävät enemmän kirkkailla valonheittimillä kuin kattolampuilla valaistuilta ja kaikkien ikkunaverhot on jätetty auki kuin yhteisestä sopimuksesta.

Tästä leikataan valtatien varrella vaihtelevalla menestyksellä liftaaviin opiskelijatyttöihin ja (ainakin englanninkielisessä versiossa) johonkin laitokseen, jonka hyvinvointivaltio on kertojan mukaan järjestänyt aviottomille lapsille ja heidän äideilleen. On vaikea ottaa selvää, onko kyse synnytyssairaalasta, päiväkodista vai mistä.

women_of_world_poster_01

MAAILMAN NAISTEN PÄÄNAVAUKSEN JÄLKEEN italialaiset ohjaajat jatkoivat Ruotsi-paljastuksia Paolo Cavaran I malamondossa (1964), jossa seurataan, OMG, ruotsalaisnaisen ja afrikkalaistaustaisen miehen häitä. Kokonaan Ruotsille omistettu Luigi Scattinin Svezia, inferno e paradiso (1968) tuli käsiteltyä jo aiemmassa blogimerkinnässä.

Gianni Proian hysteeriseksi äityvä Ecco! (Mondo di notte 3, 1964) ei ole rehellisyydellä pilattu elokuva. Tukholman raggarit lähtevät Kungsgatanin kulmilta kaahailemaan öisiä maanteitä pitkin, tekevät tuhoisan iskun huvipuistoon ja harrastavat jonkinlaista seksiä kaatosateessa auton katolla, italowestern-tyylisen paatoksellisen trumpettisoolon säestyksellä. Kertoja murehtii korkean elintason varjopuolia. Dokumenttiohjaaja Proia on onnistunut taltioimaan brutaalin huvipuistokahakan melskettä kiitettävän monesta kulmasta, komeimmillaan liikkuvasta karusellista, jossa kameramies on ilmeisesti istunut valmiudessa juuri oikealla hetkellä! Niin varmaan joo.

Ecco! etenee pääkaupungista Lapin tuntureille, jossa perinneasuiset saamelaiset kuohitsevat poroja omin hampain ja lassoavat itselleen lemmenkumppaneita suopungeilla.

Samana vuonna valmistunut Romolo Marcellinin Maailman tabut (I tabú/Taboos of the World, 1964) on toinen “Lappi-mondo”, joka tuo omintakeista poronhoitoa Night Visions Shockpoint -yötapahtumaan maaliskuun alussa.

LUULTAVASTI PALJON AIDOMPAA pohjoismaisen elämän raportointia sisältyy Teenage Rebellion -nimellä 1967 valmistuneeseen kansainväliseen projektiin, jolle jenkkilevittäjä antoi kvasi-italialaisen nimen Mondo Teeno. Kyse on brittiläis-amerikkalaisesta tuotannosta, mutta sen ilmeisesti haluttiin vaikuttavan italialaiselta 1960-luvun suosituimpien mondoelokuvien tavoin. (John Watersin Mondo Trasho -varhaistekeleen nimi on luultavasti juuri Mondo Teenon inspiroima.)

Useiden ohjaajien voimalla Englannin, Yhdysvaltain, Japanin, Ranskan, Italian ja Ruotsin nuorisoa rinnastavan elokuvan pohjoismaiset osuudet filmasi suomalainen elokuvantekijä ja raporttikirjailija Jörn Donner.

Keskiöön nousevat jälleen esiaviollisia suhteita muodostavat ruotsalaiset, ja Variety-lehden toukokuussa 1967 julkaiseman arvion mukaan elokuva päättyy ruotsalaisvauvan syntymään.

Elokuvajulisteessa Teenage Rebellionin ohjaus on kreditoitu Mr. Norman Hermanille, vaikka asialla on ollut muitakin.

Elokuvajulisteessa Teenage Rebellionin ohjaus on kreditoitu Mr. Norman Hermanille, vaikka asialla on ollut muitakin.

HAASTATTELIN TALVELLA 2006 Jörn Donneria hänen Pohjoisrannan kodissaan Isäni jalanjäljillä -dokumenttisarjaan liittyen ja kysyin jotain myös vanhemmasta dokumenttiprojektista Mondo Teeno.

Donner ei muistanut elokuvasta juuri muuta kuin tuotantokuvioiden sotkuisuutta ja sen, että työ jäi hänen osaltaan jotenkin kesken.

Ohjaajatiimin muutkaan jäsenet eivät ilmeisesti oikein allekirjoita lopputulosta. Heistä kuuluisin, 1960-luvun rentojen Beatles-komedioiden ohjaaja Richard Lester, on tiettävästi yrittänyt saada Mondo Teenon poistettua useista filmografioistaan. Hänen ilokseen ja kiinnostuneiden harmiksi elokuvaa ei ole ainakaan legitiimisti saatavilla kotitallennemarkkinoilla, teatteriesityksistä puhumattakaan.

“Kadonneen Donner-elokuvan” svengaava trailer on kuitenkin löytänyt tiensä YouTubeen.

Lauri Lehtinen

Maailman naiset elokuvateatteri Orionissa lauantaina 18.1.2014 klo 21.oo. Huom: ainoa esitys!

Advertisements

About Lauri Lehtinen

"Lauri Lehtinen on vaarallinen nuori mies, jonka ei pitäisi antaa kirjoittaa." -Aito Mäkinen, 1999

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s