Miten Mondo Canesta tuli sensuroimaton?

Mondo Canen suomalainen filmikopio KAVI:n katselupöydässä Sörnäisten Rantatiellä. Viidennessä kelassa oli eniten palautettavaa. Kuva: Antti Suonio

Kun Mondo Cane – Tämä on maailma (1962) esitetään elokuvateatteri Orionissa keskiviikkona 8. tammikuuta 2014, kyseessä on teoksen ensimmäinen julkinen teatteriesitys Suomessa leikkaamattomana.

81 metrin eli hieman alle kolmen minuutin sensuuripoistojen paikoilleen palauttamisesta saamme kiittää Stranger Than Fiction -esityssarjan toista suunnittelijaa Antti Suoniota, jolla on enemmänkin kokemusta leikkaamattomien versioiden tuottamisesta.

HELSINKILÄINEN CINEFIILI aloitti noin 15 vuotta sitten elokuvista leikattujen pätkien tilaamisen Elokuvatarkastamon kätköistä ja niiden palauttamisen arkistokopioihin omin käsin. Pitkään jatkuneen projektin ansiosta Orionissa sekä arkistofilmien maakuntasarjoissa on saatu nauttia mahdollisimman sensuroimattomista versioista.

Bringing back the balls -käsittelyyn päätyneisiin elokuviin mahtuu kaikkea klassikoista marginaalilöytöihin, ja niitä on yhteensä satakunta.

“Tarkemmin en osaa sanoa”, Suonio sanoo Eerikin pippuri -ravintolassa Orionin naapurissa. Kebab ja cokis maistuvat John Carpenterin Säpinää Chinatownissa -elokuvan suositun lauantai-illan näytöksen jälkeen. Kaksi päivää aikaisemmin Suonio on saanut valmiiksi Mondo Canen poistojen liittämisen.

“Meni ainakin viisi tuntia”, hän toteaa kolmelle tai neljälle päivälle jakautuneesta urakasta. Kohtalaisen työlästä, mutta tämä ei ollut Suonion uran vaikeimpia töitä, kuten ainakin 15 kohdasta leikattu Flash Gordon – Iskevä salama.

Nyt poistoja oli yhteensä kymmenen. Ne  sisältävät muun muassa hanhien lihateollista pakkosyöttöä sekä härkätaistelussa ja härkäjuoksussa eläinten alle jääviä espanjalaisia uskalikkoja. Maailman menon nurjat yksityiskohdat päätyivät katselupöydän ääressä vähitellen paikoilleen Gualtiero Jacopettin alkuperäisen vision mukaisesti.

“Läppäri oli vieressä ja tietokoneelta kohtauksia katsomalla pystyi vertailemaan versioita”, Suonio kertoo. Takavuosina työ ei sujunut näin kätevästi: “Alkuaikoina löytyi tuurilla joku videokasetti, joka sekin saattoi olla leikattu.”

Romolo Marcellini: Maailman tabut (Taboos of the World/I tabú, 1963).

MONDO CANE EI OLE ainoa Stranger Than Fiction -elokuva, johon Suonio on liittänyt poistoja. Muutamia sarjan teoksia on kunnostettu hänen toimestaan leikkaamattomiksi jo vuosia sitten, vaikka tuloksia ei välttämättä ole aikaisemmin nähty julkisesti.

“Yli 10 vuotta sitten tein Maailman tabut, jossa oli kahdeksan minuttia poistoja ja Hyvästi ihmisen eli Goodbye Uncle Tomin, jossa niitä oli kanssa minuuttikaupalla”, Suonio muistaa.

“Tämä on Amerikka osa 2:ssa on vain kaksi poistoa, toinen on kokonainen kohtaus kokaiinikirkossa ja toinen lyhyt pätkä sähkötuolikohtauksesta. Hellströmin kronikasta oli pari poistoa. Paolo Cavaran Pirun silmää leikattiin Suomessa mutta se tulee nyt Ruotsista, pitäisi olla leikkaamaton kopio.”

Haastattelun päätteeksi Suonio haluaa kommentoida Mondo Canen filmikopion laatua.

“Poistot ovat yleensä haalistuneet paljon enemmän (kuin muu elokuva), koska niitä säilytettiin aikoinaan liian lämpimässä. Nyt ne eivät ole haalistuneet yhtään, eli filmi on ollut aivan erinomaista eikä poistoja pysty helposti bongaamaan. Aivan mahtavat värit ja suomenkielinen selostus, eihän tätä voi jättää näkemättä kankaalta.”

Lauri Lehtinen

Mondo Cane esitetään elokuvateatteri Orionissa (Eerikinkatu 15, Helsinki) ke 8.1. ja la 11.1. klo 21:00.