Posted on

Jouni Hokkanen: Ylen mondopaniikki ja Mondo Pohjois-Korea

Gualtiero Jacopetti (1919-2011).

Gualtiero Jacopetti (1919-2011).

Kerrassaan mahtavaa settiä, mutta missä Hyvästi Afrikka (Africa Addio)? Tähän tapaan kuuluu tyypillinen reaktio Orionin Stranger Than Fiction -elokuvasarjaan, joka alkaa tammikuussa. Gualtiero Jacopettin ja Franco Prosperin kiistelty dokumentti voisi hyvin olla mukana odotetussa retrospektiivissä, mutta jäi pois muutamista syistä.

Elokuva-arkistossa ei ole teoksen filmikopiota, eikä sellaisen ulkomaista lähdettä ole tiedossa. Toisaalta Hyvästi Afrikka on suhteellisen yleinen mondoelokuva, jota kiinnostuneiden ei ole vaikea saada käsiinsä. Kun useista Stranger Than Fiction -nimikkeistä ei löydy minkään valtakunnan legitiimiä kotitallennetta, Hyvästi Afrikasta on ilmestynyt Suomessakin asiallinen dvd-julkaisu. Kaiken huippuna Yle on esittänyt elokuvan valtakunnan verkossa Yle Teema -kulttuurikanavan alkuaikoina vuonna 2003.

TV-ESITYS EI OLLUT mikään läpihuutojuttu, muistaa Jouni Hokkanen, alakulttuureihin erikoistunut dokumentaristi, tietokirjailija ja toimittaja.

2000-luvun alussa Hokkanen kokosi Teeman Kino Into –elokuvapaikan värikästä ohjelmistoa: vanhempaa, eksoottisempaa ja rosoista populaarielokuvaa, jollaista muut kanavat eivät näyttäneet silloin eivätkä nyt. Kaikkea Shaw Brothersin ja Golden Harvestin kamppailuklassikoista Dwain Esperin merkilliseen Maniac-kauhudraamaan (1934) ja Enzo G. Castellarin alkuperäiseen Inglorious Bastardsiin.

Eksentrisen hyvän päälle ymmärtävät elokuvahullut riemuitsivat, päivälehtien kriitikot pysyttelivät varautuneina.

“Annan täydet pisteet Teeman johdolle siitä, että sain vapaat kädet tehdä Kino Intoa“, Hokkanen kertoo Shockpoint Orionille.

“Ensimmäiset pari vuotta olivat uskomattomia. Ainoat rajoitteet asetti budjetti, mutta onnistuin kaivamaan vanhoja kulttielokuvia, jotka olivat sen verran outoja ja rajuja, että myyjät eivät odottaneet minkään tv-kanavan haluavan esittää niitä. Italialaisilla diilereillä sattui olemaan mondoja, spaguja ja Dario Argentoa todella halpaan hintaan.”

VUONNA 2003 Hokkanen oli hankkinut kanavalle Jacopettin ja Prosperin elokuvat Mondo Cane – Tämä on maailmaMaailman naiset ja Hyvästi Afrikka.

Mondo Canen arviossaan 3.3.2003 Helsingin Sanomien kriitikko Mikael Fränti suhtautui elokuvaan ja mondo-ilmiöön asiallisesti, perehtyneesti ja melkeinpä positiivisesti.

Hyvästi Afrikan esityspäivänä 17.3.2003 kriitikolla oli toinen ääni kellossa ja tarve perua “hölmöyksissään” esittämänsä aiemmat huomiot. Hyvästi Afrikassa nähtävä pahamaineinen palkkasoturi “Kongo-Müller” ja väitteet teloitusten junailusta Kongossa asettivat sekä Afrikka-dokumentin että koko Teeman sarjan “kyseenalaisiin yhteyksiin”.

On selvää, että Gualtiero Jacopetti ei ollut penaalin eettisin kynä dokumenttielokuvan tai journalismin historiassa, vaan pesunkestävän opportunistinen antisankari. Luotettavampia sanansaattajia on aina ollut. Silti Jacopetti oli ennen muuta sanansaattaja Afrikan levottomien valtioiden ja länsimaiden välillä: Kongon väkivaltaisuuksien puhkeamiseen ei mitään mondo-ohjaajia tarvittu.

Vaikka Hyvästi Afrikka tuntuisi kuinka kyseenalaiselta, on hyvä muistaa, että elokuvasta nostetuissa oikeusjutuissa Jacopetti ja Prosperi vapautettiin kaikista syytteistä (lähde: Wikipedia).

Ohjaajien lailla myös Fräntin voi nähdä sanansaattajana, joka lähinnä välitti lukijoille 1960-70-lukulaista polemiikkia jyrkkine äänenpainoineen: tuon ajan kritiikin mielipidejohtajat sekä Euroopassa että USA:ssa tuntuvat miltei kilpailleen siitä, kuka saa Jacopettin elokuvista voimakkaimman raivokohtauksen.

Universaalisti vihattu tekijä “inspiroi” myös street team -tyyppistä aktivismia, josta voi lukea Johan von Bonsdorffin kirjassa Kun Vanha vallattiin (Tammi 1986). Mutta siitä lisää tulevissa merkinnöissä.

HESARIN KRITIIKKI luettiin Ylellä heti sen ilmestyttyä 17.3.2003, eikä se jättänyt kylmäksi. Järjestettyjä teloituksia! Ei herrajumala, onko Hokkanen tekemässä Yle Teemasta jonkun Yle Videodromen?

“Kymmentä vailla kahdeksan puhelin soi ja kanavan ohjelmapäällikkö Leena Pasanen soittaa mulle, että mitä sä oot mennyt tekemään”, Jouni Hokkanen kertoo. 

“Ne teki muistaakseni heti sen päätöksen, että sitä ei esitetä sinä päivänä. Leena Pasanen katsoi sen elokuvan ja sanoi, että tämä on hyvä ja vahva dokumentti. Ainoa, mikä tökki, oli virtahepojen kohteleminen kaltoin; ikävää kuvastoa, mutta hän ei nähnyt hyllyttämiseen mitään syytä.”

“Teema oli uusi kanava ja elokuvat olivat suunnilleen ainoaa ohjelmistoa, josta Hesari kirjoitti. Kanavalla tehtiin päätös, että annetaan pölyn laskeutua. Sieltä tuli (17.3.) muistaakseni Kentucky Fried Movie eli Hei me nauretaan. Mua ei naurattanut yhtään”,  Hokkanen sanoo.

Syksyyn mennessä pöly oli laskeutunut ja elokuva sai tv-ensi-iltansa 15.10.2003.

NYTTEMMIN HOKKANEN on jättänyt ohjelmistosuunnittelun ja keskittynyt omiin dokumentti- ja kirjaprojekteihin, joista useat käsittelevät Pohjois-Koreaa.

Suljettu valtakunta on aiheena myös Hokkasen tammikuussa ilmestyvässä kirjassa Pohjois-Korea: Siperiasta itään (Johnny Kniga 2014), jonka aineistosta Shockpoint Orionin lukijat saavat teemaan sopivaa esimakua.

“Kirjassa on yksi anekdootti siitä, kuinka mut vietiin Pohjois-Koreassa ‘elokuvamarkettiin’, mikä tarkoitti televisiota, videonauhuria ja pahvilaatikollista pohjoiskorealaisia dokumentteja. Suurin osa oli geneeristä, esitellään miten hienoa lähdevettä, loistavaa tupakkaa ja upeita keramiikkakulhoja tehdään, jokaisesta on oma leffansa.”

“Yhtäkkiä sieltä tuli leffa, jonka nimi on Turmeltunut länsimainen yhteiskunta. Katson huuli pyöreänä, kun tää näyttää todella, todella tutulta.”

“Suurin osa dokumentista oli Tämä on Amerikka kakkosesta, joka oli dubattu koreaksi! Meinasin pudota penkiltä, kun katsoin Pjongjangin kansainvälisen elokuvatalossa psykedeelistä kohtausta, jossa Jello Biafra laulaa synagoogassa ja kertoja sanoo, että tällainen on Yhdysvaltain presidenttiehdokas ja tätä on demokratia, mistä leikataan Hyde Parkin hulluihin kailottajiin. Se on elokuva, jonka olin katsonut 1970-80-luvun vaihteessa landella, Hankasalmen työväentalossa jonain sunnuntaina. Ja seuraavan kerran Pohjois-Koreassa.”

Lauri Lehtinen

Mondo Cane – Tämä on maailma avaa Stranger Than Fiction -sarjan Orionissa ke 8.1.2014. Tämä on Amerikka osa 2 nähdään Night Visions: ShockPointissa 1.-2.3.2014.

Tämä on Amerikka osa 2.

Tämä on Amerikka osa 2.

Advertisements

About Lauri Lehtinen

"Lauri Lehtinen on vaarallinen nuori mies, jonka ei pitäisi antaa kirjoittaa." -Aito Mäkinen, 1999

One response to “Jouni Hokkanen: Ylen mondopaniikki ja Mondo Pohjois-Korea

  1. Pingback: Jello Biafran elokuvailta suomalaiseen tapaan | SHOCKPOINT ORION

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out / Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out / Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out / Change )

Google+ photo

You are commenting using your Google+ account. Log Out / Change )

Connecting to %s